Alueen historia

Katsauksen Tampereen ja merkittävältä osin myös Takahuhdin historiaan saa tutustumalla internetissä Tampereen kaupungin kulttuurimaiseman kehitystä käsittelevään julkaisuun. Tellervo Tuominen on julkaissut kirjan Takahuhti, joka kuuluu Tampereen kaupunginosat -sarjaan. Alla oleva tieto on kerätty näistä lähteistä kuten myös edesmenneen asukkaamme Jorma Salosen tallentamista materiaalista.

Tampereen Takahuhdin alueella kävi ihmisiä jo lähes 9000 vuotta sitten. Tampereen asutuksen juuret ovat kivikaudella noin 8500–1300 eKr. Kalmistojen perusteella voidaan päätellä, että Tampereen seudun asutuksen keskus oli n. 700–1100 jKr. Takahuhdin - Vilusenharjun alueella. Vilusen yhteisöstä väki siirtyi harjun pohjoispuolen savimaille, jonne muodostui Takahuhdin ryhmäkylä 1200-luvulla (viimeistään 1300-luvulla).

Takahuhdinkatu 75 pihamaalla on rautakautinen asuinpaikka. Pieni ala siitä tutkittiin kerrostalojen rakentamisen yhteydessä 1971. Nämä löydöt olivat tosin vaatimattomia. Ns. Kukkojenkivenmäen kalmistoa (Huunolankatu 9 ja 11) tutkittiin jo 1905. Pienestä kiviröykkiöhaudasta löydettiin runsaasti esineitä: mm. 18 keihäänkärkeä, 18 puukkoa ja koruja. Kalmistossa oli ainakin kahdeksan miehen ja kahden naisen polttohautaukset, jotka ajoittuvat 650–800 jKr. Lähde.

Vanhan Takahuhdin ydin on yli 1000 vuotta sitten ollut Ristinarkulla. Sittemmin Takahuhdin kylän muodostui nykyisten kaupunginosien Ristinarkun, Huikkaan, Takahuhdin, Pappilan, Linnainmaan ja Niihaman alueista.

Kyläkokonaisuus kuului keskiajalla Pirkkalan suurpitäjään ja 1600-luvulta Messukylän pitäjään. Takahuhdin ja Messukylän kylät olivat Pirkkalan pitäjän varakkaimmat 1400 - 1500 -luvuilla. 1500-luvun puolivälin verotietojen mukaan asutus keskittyi Pyhäjärven tuntumaan sekä ikivanhoihin asuinpaikkoihin, Messukylään ja Takahuhtiin.

Messukylä kuului kappeliseurakuntana Pirkkalaan mahdollisesti jo 1400-luvulla, jolloin Messukylän ensimmäinen kirkko tehtiin puusta. Kirkollisesti Tampere kuului Messukylän emäseurakuntaan. Tampereen Vanha kirkko valmistui 1824. Messukylän vanhan kirkon kirkkomaahan haudattiin vuoteen 1860 asti. Messukylän ns. keskinen hautausmaa oli käytössä 1861–1927.

Sukupolvet, jotka näitä Takahuhdin peltoja ovat asuttaneet ennen meitä, ovat joutuneet kokemaan useita raskaita tapahtumia vuosien varrella.

Vuonna 1690 halla vei kaiken sadon, jonka johdosta neljännes Messukylän asukkaista menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Vuonna 1713 saapui etelästä venäläisten sotajoukko ajaen takaa suomalaista armeijaa, joka Pälkäneen Kostianvirralla oli menettänyt puolustuslinjansa. Vuosina 1808-1809 liikkui näillä alueella jälleen sotajoukkoja aiheuttaen suurta hävitystä. Vuoden 1918 tapahtumat johtivat Messukylän taas taistelukentäksi, jolloin Messukylänkirkko vaurioitui, Pappila, Jankan sekä Linnan tilan päärakennukset poltettiin. Linnan tilan uusi päärakennus rakennettiin v. 1922. Rakennus sijaitsi nykyisen As. Oy Haukkakartanon lähimpänä Päärtinpolkua olevan tornitalon kohdalla.

Alueen lähihistoriaan voisimme katsoa talomme läntisen puolen ikkunoista Linnan pihapuistoon. Siellä nimittäin itsenäisyytemme alkuaikoina vierailivat mm. presidentit Ståhlberg, Relander, Svinhufvud, Kallio ja Ryti sekä muita sen aikaisia yhteiskunnallisia merkkihenkilöitä. Tilan isäntä Kustaa Emil Linna oli kansanedustajana vuosina 1913-30 ja ministerinä pitkään istuneessa Kivimäen hallituksessa.

Päärtinpolku ja Päärtinkatu

Päärtinpolku ja Päärtinkatu sijaitsevat nekin oikeastaan väärällä paikalla. Mutta me emme anna Päärtinpolkua pois, vaikka sitä kerran on meiltä tavoiteltu.

Päärtin mökki, jonka mukaan nimet on tarkoitettu, on Kakaralaaksossa muuntajan vieressä, nykyisen Jankan vieressä. Päärti eli Bernhard Virtanen asui mökissä. Tiettävästi vierasperäinen nimi Bernhard kääntyi paikallisen väestön suussa Päärtiksi. Bernhard oli monen toimen mies, joten meillä on toimelias mies esikuvana.

Lähihistoria

Kun Tampereen kaupunki, johon Messukylän pitäjä kyläkokouksen puoltavalla äänestyksellä oli liitetty vuonna 1947, alkoi kasvaa itäiseen suuntaan ja kaavoitetun maan tarve lisääntyi, oli Linnan tilan maanviljelyn väistyttävä asutuksen alta.

Kaupunki halusi kaavoittaa 1950-luvulla alueen. Linnankatu vedettiin Linnan kartanon puimalan läpi ja kadut pilkkoivat tilan. Linnan pihapiiri, nykyinen Haukkamäki säilyi 70-luvulle, jolloin päärakennus purettiin. Moneen asiaan vaikuttavat tilan rahoitustarve antoi rakennusyhtiöille tilaisuuden ostaa maapohjaa omakseen. Rakennusliike Auttila Oy oli tehnyt maakaupat Haukkamäen alueelta ja alueelle muodostettiin useampia tontteja. Rakentaminen alueelle alkoi vuonna 1966.

Samaan aikaan rakennettiin asuntoalueita myös Peltolammilla, Kaukajärvellä ja Tesomalla. Aravalaina näytteli suurta osaa osakkeiden rahoituksessa. Myynti-ilmoituksia asunnoista oli lehdissä ja myös pankit alkoivat markkinoida rahoittamiaan rakennuskohteita.

Lehti-ilmoitusten joukossa oli myöskin ilmoitus Takahuhtiin Pappilan alueelle rakennettavasta rivi- ja kerrostaloja sisältävästä asuntoalueesta. Alue sijaitsi hieman oudolla suunnalla, jossa ei ennen ollut kerrostaloja näkynyt.